Liisa Pirisen nuket ovat kertoneet paljon

Teksti: Anna-Mari Kaskinen

Syyskuussa vuonna 1929  Pirisen perheeseen Nurmijärvellä syntyi pieni tyttövauva, joka sai nimekseen Liisa. Vanhemmille oli jo syntynyt  kolme reipasta poikaa, Jorma 13v. Lasse 12v. Paavo 9v.  Perhe oli muuttanut paikkakunnalle puolitoista vuotta aikaisemmin. Isä oli ammatiltaan puutarhuri. Hän halusi aloittaa paikkakunnalla oman kauppapuutarhan. Kasvihuoneet olivat koko pitäjässä ensimmäiset. Kauppaa varten tarvittiin lainaa, ja sitä lyhennettiin vähitellen.

 
Liisa muistaa onnellisen lapsuuden. Isä ja äiti olivat aina kotona, ja heidän kanssaan oli mukavaa touhuta kaikessa mukana. Myös urheilua harrastavat velipojat järjestivät pikkusiskolle ohjelmaa.
- Oli hyvä ja onnellinen mieli. Vaikka rahat olivat tiukalla, tuntui, että mitään ei puuttunut.

Kotimme oli kristitty koti, kaikessa luotettiin Jumalan johdatukseen, Liisa kertoo.  
Isä oli tullut uskoon Helluntaiherätyksen piirissä, mutta myöhemmin hän liittyi kirkkoon, samoin
muut perheenjäsenet. Liisaa ei kastettu vauvana, vaan Eino-setä, joka oli pappi, kastoi hänet ennen
rippikouluun menoa. Rippikoulua pidettiin koulupäivän jälkeen, ja siellä käytiin katekismusta tarkasti läpi.
-Se jäi päällimmäiseksi muistoksi rippikoulusta. Lapsena rukoilin iltaisin äidin opettamaa rukousta
Levolle lasken Luojani. Vähän myöhemmin koulussa oli Kristilliset Nuorisopäivät, ja silloin uskon tie avautui minulle aivan uudella tavalla.

Liisan ollessa kolmannella luokalla opettaja ilmoitti, että sota on syttynyt. Liisa kiirehti kotiin kertomaan uutisen isälle ja äidille. Äidin silmissä näkyi kyyneleitä. -Silloin tajusin, että Jorma on siellä missä on sota.
Lyhyen rauhan jälkeen alkoi uusi sota, ja kaikki veljet olivat “siellä jossakin”. Kesällä 1944 kirkkoherra toi järkyttävän viestin: Jorma-veli on kaatunut. Jorman vastasolmittu avioliitto jäi lyhyeksi, ja rauhan tultua syntyi Jorma Jormanpoika, josta tuli Liisan kummilapsi. -Viime syksynä juhlimme yhteisiä synttäreitä. Kummipoika 75v. ja kummitäti 90v.

Liisan oppivuodet

Liisa suoritti Nurmijärvellä keskikoulun. Sen jälkeen hän lähti opiskelemaan Vaasan Käytännölliseen naisopistoon, jossa opetettiin lastenhoitoa, käsityötä ja kotitaloutta.
Lastenlinnan kurssilta Liisa valmistui lastenhoitajaksi ja toimi jonkin aikaa hoitoalalla.
Myöhemmin hän kouluttautui askartelunohjaajaksi Riihimäellä sijainneessa oppilaitoksessa.
Taiteellisia lahjojaan hän kehitti opiskelemalla kuvataiteita ja kuvanveistoa Ateneumin iltakoulussa.
- Huomasin, että minulla ei ollut peukalo keskellä kämmentä, Liisa toteaa vaatimattomasti.

Liisa Pirinen teki pitkän elämäntyön kehitysvammaisten lasten parissa. Aluksi hän toimi ohjaajana ja kouluttautui sitten erityisluokanopettajaksi. Viimeinen työpaikka oli Espoon Kuninkaantien koulussa.
-Kehitysvammaiset olivat minun sydäntäni lähellä. Pidin paljon heidän kanssaan työskentelemisestä.

Ahaa-elämyksestä se alkoi

Uuttera ja monitaitoinen nainen alkoi 1970-luvun puolivälissä opettaa askartelua myös tuleville
nuorisonohjaajille Helsingin Raamattukoulussa. Siellä hän sai ahaa-elämyksen, joka vaikutti koko
loppuelämään: Nukeilla voi kertoa Raamatun kertomuksia! Sysäyksenä toimi Raamattukoululla
vierailleen ryhmän esitys, jossa palmusunnuntain tapahtumia havainnollistettiin nukkien avulla.
Kotimatkalla Liisa mietti millainen olisi hänen oma nukkensa. Samana iltana se syntyi. Kaapista löytyi sopivaa materiaalia: Sana-lehteä, selluloosavanua ja tapettiliisteriä, sukkahousuja ja turkispaloja sekä öljyvärejä meikkausta varten. Näin Vanha Paimen näki päivänvalon 19.1. 1977 ja on yhä hyvässä kunnossa. Hän viettää eläkepäiviään Liisan kauniissa kodissa Helsingissä.

Näin Liisasta tuli nukketaiteilija. Hän alkoi opettaa Raamattukoulussa opiskeleville tuleville
nuorisonohjaajille nukentekoa. Myöhemmin Liisa valmisti Helsingin Raamattukoululle kymmeniä
nukkeja. Näiden nukkien avulla toteutettiin Jeesuksen elämän vaiheista kertovia näyttelyitä.

Nukketeatteri Valkovillan matkassa

Kansan Raamattuseuran lapsityöntekijä Mervi Rainio kiinnostui Liisan valmistamista nukeista.
- Me tehdään nukketeatteri! hän ehdotti. Näin tapahtui.
Liisa valmisti nuket, ja Mervi äänitti taustanauhana toimivia kasetteja. Lokakuussa oli ensimmäinen
esitys sokeasta Bartimaioksesta Pihlajamäen kirkossa. Ystävät Eini, Asta ja Kaija innostuivat mukaan liikuttamaan nukkeja.
Seuraavan kerran esiinnyttiin Agricolan kirkossa. Esityksen jälkeen Kansan Raamattuseuran

toiminnanjohtaja Mauri Tiilikainen tuli antamaan palautetta:
Tämä oli hyvä! Tätä täytyy saada lisää.
Nukketeatterin nimeksi tuli Valkovilla, Hyvä paimen -esityksessä olleen pienen lampaan mukaan.
Kirkon lapsityössä nukketeatteri oli Suomessa uutta, ja Valkovilla otettiin seurakunnissa lämpimästi
vastaan. Myös monet järjestöt ja päiväkodit kutsuivat Valkovillan omiin tilaisuuksiinsa.
Nukketeatteri Valkovilla toimi Kansan Raamattuseuran alaisuudessa ja kiersi ympäri Suomea
yhteensä 34 vuotta.

Liisa Pirinen toimi opettajan työnsä ohessa nukketeatterissa vapaaehtoisena. Hän valmisti lavasteita ja teki uusia nukkeja uusiin esityksiin. Hän kiersi myös mukana esiintyjänä keikkamatkoilla Suomessa ja Virossa ja innosti ystäviään ja tuttaviaan mukaan nukketeatterin toimintaan.
Kun Liisa jäi eläkkeelle erityisopettajan työstään, hänellä oli entistä enemmän mahdollisuuksia työskennellä nukketeatterin parissa silloisen työntekijän Minna Kallelan (nykyisin Hamarila) kanssa.

-Mitä ihmettä olisinkaan tehnyt ilman näitä nukkeja! Liisa huokaa.

Nuket valloittavat maailmaa

Kun nukketeatteri Valkovillan toiminta päättyi vuonna 2011, Liisan omasta toiveesta suuri osa hänen valmistamistaan nukeista sai uuden elämän ja tehtävän Virossa. Liisa oli keikkamatkoillaan
tutustunut paikallisiin toimijoihin ja nähnyt Virossa olevat tarpeet ja nukketeatterin mahdollisuudet.
Liisan nukkien uusi koti on Nukuteater Talleke, joka toimii etupäässä Tallinnassa, mutta esityksiä on muuallakin Virossa.
Suomessa Liisan tekemiä nukkeja on edelleen ollut käytössä muun muassa Malmin, Mikkelin,
Pieksämäen, Siilinjärven ja Hakunilan seurakuntien lapsityössä.
Liisan nuket ovat myös tehneet lähetystyötä Suomen Lähetysseuran palveluksessa Namibiassa,
Hongkongissa, Bangkokissa ja Botswanassa. Intiassa One Way Missionin työn piirissä olevat lapset
oppivat tuntemaan Raamatun kertomuksia Liisan valmistamien nukkien avulla.
Työ lasten ja nukkien parissa jatkuu yhä. Viime vuosina Liisa on valmistanut uusia nukkeja Vivamossa toimivan Lastenkylän käyttöön.

Nukketaiteilija haluaa jakaa osaamistaan myös eteenpäin. Liisa on pitänyt monia
nukenrakennuskursseja sekä Suomessa että Virossa.

Mistä hän on saanut voiman tähän kaikkeen?
-Tämä on ollut minulle sopiva ja luonteva tehtävä ja suuri ilo. Kun esitys alkaa, lapset katsovat sitä
hievahtamatta. Aikaa on aina ollut riittämiin, juuri sen verran kuin on tarvittu. Pohjimmiltaan on ollut kyse Jumalan johdatuksesta. Tiedän, että minulla on lapsuudesta asti ollut esirukoilijoita. Olen
syvästi kiitollinen.

Aatos Kunnas tekee tilaa lapsille

Lahtelainen Aatos Kunnas on pitänyt kotonaan yhdessä puolisonsa Eilan kanssa pyhäkoulua yli 40 vuotta. Hän on myös ollut innolla rakentamassa Pyhän Lapsen kirkkoa Vivamoon tuoden  mukanaan miehiä Launeen miestenpiiristä. Miehet kävivät lukuisia kertoja rakentamassa kirkkoa talkootyönä. 

- Aatos Pyhän  Lapsen kirkkoon huonekaluja kuten virsitaulun ja rakensi ja rakennutti jakkaroita, jotka muuttuvat eri kokoisten lasten tarpeisiin. Hänelle oli tärkeää että huonekalutkin olivat lapsen "kokoisia." Espoon hiippakunnan silloin piispa Tapio Luoma siunasi kirkon käyttöön kesäkuussa 2015.

Aatos myös rakentaa miesten piirin kanssa linnunpönttöjä, joiden myynnin tuotot tulevat Lastenkylälle.Pyhän Lapsen kirkon rakentamisen jälkeen Launeen miesten piiri rakensi kirkon lapsille myös Launeen kirkon pihalle.

Launeen lasten kirkko

Lahtelaisen Launeen seurakunnan miestenpiirillä oli hieno tavoite: He halusivat rakentaa oman kirkon lapsille. Paikkakin oli jo katsottuna. Pikkukirkko tulisi Launeen ison kirkon pihalle.

Miestenpiiri päätti, että he rahoittavat kirkon omista varoistaan. Kokemusta kirkon rakentamisesta oli jo kertynyt, sillä muutama vuosi sitten sama miestenpiiri kävi rakentamassa Pyhän Lapsen kirkkoa Lohjan Vivamoon.

Kun kaikki luvat oli saatu, miestenpiiri ryhtyi toimeen, ja kirkko valmistui alle vuodessa. Naapuriseurakunnan Hollolan miestenpiiri lahjoitti puumateriaalia kirkkoa varten. Naiset kutoivat  mattoja ja muita käsitöitä. Myös alttaritaulu tehtiin talkootöillä

Ensimmäisenä adventtina 2020 uusi kirkko siunattiin käyttöön, ja lapset pääsivät siihen tutustumaan.

- Vieläkin on paljon ihmisiä, jotka haluavat tehdä työtä toisten eteen, iloitsi kirkkoherra Heikki Pelkonen.

Pian kirkko täyttää vuoden, ja siitä on ollut paljon iloa lapsille.

-Perhe-, päivä- ja iltapäiväkerholaiset käyttävät kirkkoa, leikkivät siellä, koska se on juuri heidän ulkoilupihallaan, kertoo pappi Riitta Särkiö.

- Myös päiväkoteja on kutsuttu tekemään kirkolle retkiä.

Kesällä kirkko oli avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-15. Siellä oli mahdollista vaikka leikkiä häitä tai ristiäisiä, hiljentyä ja hengähtää vähän.

- Mikkelinpäivänä meillä on perinteinen perheiden päivä, jolloin kirkko on auki ja käytössä. Suunnitelmissa on, että Lahdessa asuva kilpaurheilijana tunnetuksi tullut kirjailija Wilson Kirva lukee siellä silloin lastenkirjojaan, Riitta Särkiö kertoo.